sen sanat ovat suoria, mutta kysymykset kieroja
minä muka jätän puolet huomaamatta
ja sen toisen puolen sanomatta

minä pidän muille oppitunteja elämästä, välkkyvistä valoista, ja siitä ettei aina saa kaikkea mitä haluaa, eikä minuakaan. siinä välissä käydään läpi aakkosia, aa niinkuin aina joskus paitsi ettei tänään ja ee niinkuin ehkei edes silloin muulloinkaan, ihan vaan sinun kiusaksesi. aamuisin onnensäveliä, kahvia ja tupakkaa. poskissa tahroja ja silmien alla jäiset sormet. kultakurkku laulaisi kauniita sanoja, ellei se konttaisi lattialla lasinsiruissa ja se epämukavin niistä olikin salaa sielunveli, tai ainakin sen sekunnin murto-osan. taas kerrottavana hienot converset sinullakin- ja muita mukasuloisia, viinanhuuruisia tarinoita. säikyttää kun silmäkulmissa vilahtelee mustia hahmoja ja luulen kymmenennentoista kerran kuulevani kännykkäni soivan, vaikkei se soikkaan. ja sitten kun se vihdoin oikeasti soi niin en minä vastaa. sillä minä olen hankala tapaus, aivan kuten sanoitkin.

02:47 tupakkahuoneessa tuntematon tyttö tulee, sukii hiuksiani hymyillen, korjaa hattuni suoraan ja sanoo "noin, nyt sä oot täydellinen."

04:56 hytisen tupakka kädessä kylmissäni helsingin yllä ja luulen kai ymmärtäväni jotain

05:19 muut huutavat ja itkevät. minä en.

06:40

kun pääsee kotiin puoli yksitoista, eivätkä kaupat ole enää auki, mutta (epä)onneksi muuten tyhjässä jääkaapissa on yhä yli kaksiviikkoa vanha makaroonilaatikko ja tiskialtaassa yhtä vanhat tiskit. eteinen hukkuu mainoksiin ja matto miltei tyhjiksi juotuihin mehutölkkeihin, likaisiin lautasiin sekä tyhjiin kahvikuppeihin, ei niistä varmaan enää lähde mikään vaikka liottaisikin. joku katselee ikkunasta sisään tai on nojatuolin takana, tai villakoirat ainakin, vaikkeivät ne edes hauku ja kun reikäsukkahousuissakin on liikaa reikiä niin onko mikään sillon enää mitään. paitsi ketsuppia ostin kai lisää ja purkki sitruunamehuakin on, ja sängyn vieressä puoliksisyöty kolmepäivää vanha kermaviilidippi ja sängyllä puolikas pussi sipsejä. niin että en minä nälkää nää mutta laskuja kyllä ja kuihtuneet tulppaanit.

jokseenkin varmasti

tahdon vain sitä,

 että kääntäessään pään pois sen katse kaipaisi 

silloin voisin sanoa heipähei (ja hyvästi)

silloin saisin koskettaa, hymyillä ja päästää irti

sillä sen sekunnin murto-osan aikana

minä ehtisin kadota