luottaa luotaan

sen sanat löytää paperille ja kohta mua ei enää oo olemassa. mä en ole mä. enkä mä ole enää täällä. joku muu, jossain muualla. poissa. mutta mitä jos tää ei oo se hetki. mitä jos mä en ole se oikea. mitä jos tää on vain valhe meidän molempien hyväksi. hetken ajan jäljellä on vaan painajaisia. valveilla ja unessa.

beduiinilauluja

väärät ihmiset on täällä. (onkohan niitä oikeita ollenkaan.) mä oon ollut tulossa kipeäksi viimeiset kaksi viikkoa, mutta onneksi mulla ei ole aikaa sellaiseen. vitamiinejavitamiinejaköhköh. ei se nyt oikeasti auta. mutta kahvi auttaa. ja tupakka. noiden kattojen takaa pilkistäisivät viimeiset auringonsäteet, mutta mä ennakoin kaiken ja verhot on jo kiinni. voisin kiivetä sinne ylös taas. mutta nyt yksin mä oon väärää seuraa itselleni.

pitää paistaa viimeiset pekonit ennenkuin hipit itkee verta ja nylkee mut kun mä nukun tai protestipaskoo mun mokkasiineihin. ehkä mä tän jälkeen voin hetken puputtaa salaattia. en mä oikeasti tarvitsis lihaa. mut tänään pekoni pelastaa.

outoja fiiliksiä. hämäriä. hämmentäviä.
miten ne löysivät mut taas.

2 pm

seikkaillaan ullakolla ja kiivetään katolle, korkealle. talon nurkalta näkee yli koko keskustan. ja uimahallin kellarissa odottaa varmasti helvetti. (lukitsemattomia salakäytäviä) perjantaiyön valot pimeydessä ja se häly, me ollaan osana sitä, muttei ihan kuitenkaan. katsellaan kaikkia mutta kukaan ei meitä, tai siltä se tuntui. mä istun nurkalla jalat ristissä ja sä siinä takana rutistaen lujaa. siinä oli hyvä.

"mitä sä mietit?"

"hmm.. sitä, että voisin istua tässä ikuisesti ..ellei mulla ois näin jäätävä kusihätä"

"kun me lähetään ni mä lupaan, että mä tapan sut jos sä putoot."