mulla on parempi olo mun päästä. muttei vatsasta ja reisistä. kaikkia tärkeitä asioita ei vieläkään oikein saa tehtyä. mutta askel kerrallaan. enää ei kuitenkaan itketä aina. paitsi joskus. mutta se on paremmin hallinnassa. mä tiiän, että mä otan asiat vieläkin liian itseeni. mutta siitäkin huolimatta salin jälkeen tulee hyvä olo (vaikkei sitä aina itse huomaa). kiitos endorfiini.
tää nakuluola on vähän liian pieni. etenkin kahdelle. mutta sekin johtuu vaan siitä, etten osaa luopua tavaroista. niitä on ihan liikaa. ihan vitusti liikaa. miinuksena myös se että turkoosit seinät uupuu ja öisin kuuluu liikaa katujen melut, ja tupakan haju tunkeutuu ikkunasta sisään.
lidlin diettikola on saatanasta
