tarvitsen nyt vain hieman aikaa

kuulethan? minä naiivina miltei kysyn ääneen

vaikka tiedänkin, että ellet olisi kuuromykkäsokea

peittäisit silti korvasi käsillä ja rutistaisit silmäsi kiinni

vain, jotta saisit minut katoamaan

ymmärrän sen kyllä, sillä minäkin teen niin

itselleni ja maailmalle

(vaikka ehkä ne pitäisikin huutaa pois pään sisältä)

hän

heräsi tänä aamuna varhain ja maalasi pihan puskien lehdet kirkkaanpunaisiksi, säihkyvänkeltaisiksi ja tummanliiloiksi. ihan vain minun mielikseni, ja tietysti sinunkin. siristelin silmiäni kun se toinen lämmitti syyskuun viimeisiä päiviä, mutta tiesin tulevani huijatuksi, ei ulkona oikeasti niin lämmin olisi. muistelen, kun silloin kerran koivukin leikki vaahteraa ja minä sain Pieniltä kymmenittäin kauniita lehtiä lahjaksi. illantullen katossa välkkyvät enää vain tekotähdet, jupiter ehkä, ja pari plutoa. basso hakkasi pääni hajalle silloin kun huomasin ajantajun leikkivän piilosta suuntavaiston kanssa. muut taisivat toistella sanoja kuten 'onnea' ja 'mitämitämiksi'. 

miksei sulla ole enää niitä sulkia päässä?

olen betoniviidakoiden tarzan
tai sitten apaattisten asfalttikaujen intiaani

kesytän suojatiet suoristaen niiden raidat
ja liimaan busseihin vihjeitä elämän kauneudesta

koska tämä kaupunki ei kai koskaan nuku
enkä minäkään

missä minä olen

tänään punaisissa hiuksissani oli kaksi vihreää sulkaa
lapset kyselivät miksimiksimiksimiksi ja vastasin vain, "siksi."
pelkotilat ja pahanolonaallot pyörivät yhä jaloissani
enkä saa potkittua niitä pois täältä

etsin jotain yöllä flanellipaita- ja hupparikerrosten välistä,
sadepilvien alta
ja parvekkeeltani tupakansavun seasta tuloksetta
lopulta tyydyn vain kuiskaamaan pimeyteen this is so messed up

huuhdoin viemäristä alas paljon enemmän kuin mitä luulin huuhtovani
luulin huuhtovani pois eilisen, tai jopa kaiken menneen
eikun ehkäpä sittenkin huomisen
tai jos totta puhutaan en minä koskaan ajatellut poistavani mitään
vaan pikemminkin lisääväni ja parantavani, uudistavani itseäni
mutta minä valutin veden mukana viemäriin kaiken -
itseluottamukseni

enää surettaa se
kuinka säälittävän pinnalliseksi itsensä huomaakaan
tyhmätyhmätyhmätyttö

impulsiivinen idiootti

vatsaan kasvoi kukkaniitty ja siellä tuhansittain perhosia
pian taidan oksentaa ne ulos
apua, mitävittuaminäolenmennyttekemään
tämähän oli minun unelmani, haaveeni ja toiveeni
(sellainen mitä ei koskaan saanut saavuttaa)
paluuta ei enää ole
minulla on vain vatsa täynnä perhosia ja pelkoa


koetan hymyillä, mutten onnistu siinä

sweetypies, minä olen kunnossa

mutta mun hiukset eivät

kuka sinä olet

kotona käännän peilin taas pois, sillä sieltä takaisin katsovat vieraat kasvot, se siellä en ole minä. sen silmät tuijottavat takaisin tyhjinä ja kylminä. ilta kahdeksan jälkeen ne elottomat silmät saavat voimia kaivertaa kuoppaa sen sieluun, jonka varomaton katse eksyy niihin. muiden huomaamatta sen silmänaluset tummuvat päivä päivältä yhä enemmän, niinkuin taivaskin, eikä sitä ilmettä pysty lukemaan. kukaan.

korvissa hopeapääskysiä ja mustia papukaijoja

huusin pimeyteen että arki, sinä perkele et kyllä minua murra

nykyäänhän se puhuu päivittäin itselleen eikä itsekseen

litimärät sukat jättävät salaisia viestejä parketin pinnalle

minä teen pian jotain erilaista vaikka sitten kaduttaisikin

ainakin voin nauraa itsekseni sille ja muiden reaktiolle (tai ehkä itkeä)

ettei sitten tarvitse myöhemmin miettiä mitä jos

teitä on yhtä monta kuin minulla vielä viikon verran ikää

hän, joka luulee olevansa lääke ja apu kaikkeen
ja hän joka luulee, että minä olen se

(kunhan vain sanon sen mitä hän tahtoo kuulla)

mutta miksei rakkaus piileskele minun pöytälaatikossani



sitten salakavalasti tapahtui elämä

miksi aina pitää olla tapahtunut jotain. raiskaus, abortti, tapaaminen diilerin kanssa, kolari tai alkoholismi. miksi aina pitää syyttää ja miksi aina pitää selitellä. tai tietää. tai tahtoa. miksi kaikelle pitää olla järjellinen selitys. entä jos kaikki mitä on tapahtunut onkin vain elämä. tämä hetki tässä ja se mennyt, eilinen. ei mitään suurta ja dramaattista, ei välkkyviä valoja, ambulansseja tai kävelyä sillankaiteella aikeena hypätä. ei mitään sellaista mistä jälkeenpäin kuiskittaisiin kaduilla. vain minun pieni elämäni. ettekö te ymmärrä sitä etten minä ymmärrä. tai sitä ettei mitään suurta ole tapahtunut. en minä salaa teiltä muuta kuin oloni ja silloin kun sitä en tee te tyrmäätte kaiken "kyse ei ole siitä mitä sä haluat, vaan siitä mitä sun täytyy tehdä". sillä vain ei ole niin kovin väliä, minä en jaksa tai tahdo tai pysty enkä minä tiedä miksi. ettekö te jo tajua, että te ette voi auttaa vaikka kuinka tahtoisitte, sillä kukaan, kukaan ei tiedä mihin apua tarvitaan. tai tarvitaanko sitä ylipäätänsä. ette te. enkä minäkään.

"niin kuten nyt huomaat, toisilla sentään on tavoitteita elämässään."

error 503

myös minun sisälläni
paitsi illalla kun astuin ulos bussista
ja mustalta taivaalta minua tervehti tihkusade

sain työntää kädet taskuihin, vetää hupun syvälle päähäni
ja astella sateen kastelemia katuja
hymyilin katsellessani kuinka kauniisti katulamput
hohtivat mustan asfaltin pinnalla

mietityttää minuus
ja se mitä vuoden aikana on tapahtunut
tai ei ole

päivä on kaunis tänään, niin olet sinäkin.

hui. ihana anni (♥) antoi minulle tämän. tehtävänäni on nyt kertoa 7 faktaa itsestäni, jonka jälkeen annan saman tehtävän seitsemälle (kauniille, ihanalle, rakkaalle) teistä.  

1. tänään tuntuu, ettei mikään ole faktaa vaan koko universumi väreilee fiktiosta. fakta kuitenkin on, että minä pidän teistä.

2. toinen fakta on se etten ole koskaan ollut rakastunut. (paitsi sillointällöin, [useimmiten silloin], kun olen rakastunut elämään) enkä ole koskaan seurustellut. en halua tulla murskatuksi.

3. olen saanut taas yöt omakseni, ainakin puoliksi. en tiedä pidänkö siitä vai en, tai pidänhän minä, mutten tiedä onko asianlaita nyt yhtään parempi kuin ennen.

4. kävin laittamassa vinyylisoittimeeni levyn pyörimään, sillä ajatukset virtaavat paremmin musiikin kera. joskus taas ajatukset virtaavat liiankin lujaa ja vaivun musiikin pauloihin niin että hetkeksi unohdan kaiken muun. nyt en anna niin käydä.

5. minulla on välivuosi. ja ruskeat silmät. syön pizzaa silloin kun minusta siltä tuntuu (tänään tuntuu siltä). en tahdo koskaan juuttua arkeen, viimeisen kahden viikon ajan on tuntunut juuri siltä - arkeen hukkumiselta. minulla on pöydällä vaniljan tuoksuinen kynttilä, äitini ei pidä siitä, että poltan sitä. etten polta koko taloamme poroksi, sillä olen hieman hajamielinen. minulla on paljon niittejä, tammikuussa niitä oli myös polvessani.

6. ennen miulla oli pipo aina (suihkussa käyntiä lukuunottamatta) päässä. silloin kun minulla ei ollut pipoa kuulin kommentteja kuten "hei mä en meinannu tunnistaa sua, mihin sun pipo jäi?" silloin minulla oli myös lyhyet hiukset. ennen. pidin lyhyistä hiuksistani. leikkasin ne lyhyeksi itse hetken mielenjohteessa yläasteella. (ensin piti vain vähän lyhentää). leikkaan hiuksiani itse yhä aina välillä. vasta viimevuonna aloin kasvattamaan hiuksiani. tuntui hassulta kun kesällä hiukset liehuivat tuulessa ja kutittivat yläselkää, olin vuosien saatossa unohtanut miltä se tuntuu. tahtoisin kirkkaan punaiset hiukset, mutten uskalla värjätä niitä.

7. eilen ostin sarjakuva-automaatista tupakka-askissa olevan pikkusarjakuvan. se maksoi kaksi euron kolikkoa ja käsitteli ydinvoimaa. (vaikkei sitä alla olevista kuvista huomaakkaan) se oli oikeasti hauska. ovela.  lisäksi ostin isän puolesta kolme (kallista) Zoom- sarjakuvaa, nyt hänen kokoelmansa on täydellinen.

minä annan palkinnon seuraaville ihanille, kauniille, rohkeille, salaperäisille ja aidoille :

- Kelvoton - Muurahaisten valssi
- Runa - RUNA AU LAIT
- Nancy-Oliver - Illusion is the first of all pleasures
- Halla - BRIGHT LIGHTS AND BLACK HOLES
- Adeline - Dancing wild among all the stars above
- May - you're writing your own tragedy
- Miau - tähtipöly sydämessäni

teitä on jo hurjasti ♥

sitten kerro se

merenpohjalle

tai

sille betoniharkolle

jaloissasi
sillä loppujenlopuksi
niillä kahdella
ei ole mitään eroa

sillä nythän on syksy

eilinen murtumiseni ja se koko kohtaus tuntuu etäiseltä,
kuin unelta - tai painajaiselta
edellisestä vastaavasta kerrasta on hurjan pitkä aika
joskus alku/keskikesästä, luulisin, eikä sekään ollut niin paha
kaksi viikkoa töissä ja sen seurauksena tämä kaikki

mutta kuten aina, heräsin parempaan aamuun, edes hiukan
kotiin tultuani vedin jalkaan koon 42 kumpsaappaat
ja lampsin hakemaan etupihan nurmelta omenan
käsiä lämmittää nyt lempimukini täynnä kahvia
(tuntuu itsensä huijaamiselta syödä kesäkurpitsaa)

tiistaina

puoli yhdäksän jälkeen katulamput viilsivät valojanoja järven pintaan juostessani metsätietä. yhtäkkiä valot loppuivat ja huomasin hölkkääväni yhä syvemmälle pimeyteen. se oli hieman niinkuin painajaisesta, sellaisesta missä vain juostaan, juostaan juostaan ja juostaan ja ympärillä kaikki näyttää samalta. pää kääntyy - jossain varmasti rasahtaa ja puskissa liikkuu joku, ihan varmasti, vaikka musiikki onkin niin lujalla ettei kuule mitään. pian huomaankin seisovani hengästyneenä alikulkutunnelissa. ne seinät jotka ennen olivat täynnä värikkäitä graffiteja, nimiä, merkkejä elämästä kaikuvat nyt toinen toisensa jälkeen harmaasta tyhjyydestä, tai puhtaudesta joku saattaisi sanoa. minä en sano niin. kotona omenassa on tummunut kohta ja kahvikin on kylmää vaikka laitoin sen termospulloon odottamaan.

salaisuuksia postikorteista

sanot minua saamattomaksi, sillä

pesty matto on yhä rullalla nojatuolissani

vaatteet ovat yhä lattialla kaapin edessä

ja autokoulu on yhä - vuodenkin jälkeen kesken

"kyllä muutkin ovat tästä kaikesta selvinneet,

sä et voi jättää kaikkea puolitiehen, kaikkea.

onko jotain mitä mä voin tehdä, auttaa, 

että sä saisit suoritettua asiat loppuun."

ei, ei ole mitään mitä sinä voisit tehdä

kuinka sinä voisit auttaa, sillä

en tiedä mihin minä muka tarvitsisin apua
ja minä tiedän kyllä, että sinä olet ollut kärsivällinen

ensin huuda salaisuudet pois sydämeltäsi
alas jyrkänteeltä, sinne sysimustan meren pauhuun

sen jälkeen kuiski toiveesi pitkin käsivarttani
ja nukahda vasta auringonnousuun

sillä ei tänään, eikä huomennakaan ole mikään yhtä kaunista
kuin ____________

sinä tiedät sen kyllä

syvällä sisimmässäsi

kiitos

te olette minun salaisuuteni
salaisuus joka auttaa minua kokoamaan mieleni palapelin
ja järjestelemään sen uudelleen paremmin
te kuuntelette, olette läsnä ja annatte minun olla minä

sillä tämä on paikka, joka tuo esiin minusta uuden puolen
tai ei, ei se puoli ole uusi, sama vanha minä
täällä olen jotain sellaista mihin en muuten pysty (uskalla)

tämä on minun turvani, minun pakopaikani
pidetään tämä pakopaikka salaisuutena, sinä ja minä

kiitos, että sinä olet salaisuuteni ♥

tultasyöksevä torstai-illan taivas

sittenkin vaikkei pitänyt

sattuikin vaikkei kukaan edes pistänyt

unohdun katselemaan kun

tuuli lennättää syksyn ensimmäisiä pudonneita lehtiä

tulessa olevalla taivaankannella

taustalla soi se mikä saa aina sydämen sykkimään

siinä laulan mukana vaikken aivan tiedä sanoja

hymistessäni ajattelen sinua ja häntä, sekä sitä yhtä