kotona käännän peilin taas pois, sillä sieltä takaisin katsovat vieraat kasvot, se siellä en ole minä. sen silmät tuijottavat takaisin tyhjinä ja kylminä. ilta kahdeksan jälkeen ne elottomat silmät saavat voimia kaivertaa kuoppaa sen sieluun, jonka varomaton katse eksyy niihin. muiden huomaamatta sen silmänaluset tummuvat päivä päivältä yhä enemmän, niinkuin taivaskin, eikä sitä ilmettä pysty lukemaan. kukaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
say love, say hate, say hi