eilinen murtumiseni ja se koko kohtaus tuntuu etäiseltä,
kuin unelta - tai painajaiselta
edellisestä vastaavasta kerrasta on hurjan pitkä aika
joskus alku/keskikesästä, luulisin, eikä sekään ollut niin paha
kaksi viikkoa töissä ja sen seurauksena tämä kaikki
mutta kuten aina, heräsin parempaan aamuun, edes hiukan
kotiin tultuani vedin jalkaan koon 42 kumpsaappaat
ja lampsin hakemaan etupihan nurmelta omenan
käsiä lämmittää nyt lempimukini täynnä kahvia
(tuntuu itsensä huijaamiselta syödä kesäkurpitsaa)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Sitä välillä tuntuu että maailma kaatuu ja hetken päästä ei tunnu miltään.
VastaaPoista