öisin päiväunia

aurinko raapii ihoa samalla, kun kirsikankivet kolisevat kurkusta alas

sulanutta suklaata jäljellä enää kolme palaa

keittäkää joku kahvia

sama vanha saamattomuuden kierre

ei pysty keskittymään, kaikki jää kesken, ihan kaikki
minä yritän, edes yrittää (koska pakotetaan)

suoniin pumpataan sivustaseuraajien sääliä, toruja ja neuvoja,

sillä suljen korvani ja silmäni maailmalta

huomenna alkaa ei mikään,

ja minua pelottaa se