öisin päiväunia

ollaan taas kyydissä, siinä elämän vuoristoradassa
uudestaan, uudestaan, ajetaan vielä kerran
noustaan huipulle, ylös, korkealle
ja siellä pelätään, sillä tiedetään 
ettei pääse enää kuin alaspäin
niin sieltä pudotaan, kuten ennenkin
kirkuen
pelosta
alas 


(minun onneni ei ole enää kun vain harvoin tunne, fiilis, ajatus tai hetki. miksi.)