11.11.2010
taas minä nukun öisin vain päiväunia, sellaisia pieniä, silloin kun kyllästyy satuihin susista ja suurista salaisuuksista. iltaisin istutaan kaupungin kahvilat läpi yksitellen. ja päivät minä olen joku muu jossain muualla, siellä missä tietää, ettei sinne kuulu, vaikka aina hymyilleekin suloisille ja niiden nauru sulattaa sydämen. aamut taas, ne ovat karkumatkalla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
lähtemisessä ja eksymisessä on parasta matkaseura, lähdettäisiin johonkin kauniiseen paikkaan ja oltaisiin ihan ääneti hiljaa. kahvilassa kun voi olla joku muukin, vaikka minä etkä sinä huomaa.
VastaaPoista