öisin päiväunia

pikkulinnut lensivät vihdoin takaisin luokseni, tänne jäälinnojen keskelle. mutta ssh, salaisilla mailla, täällä mielenperukoiden pikimustilla kaduilla kuiskitaan, että mä en jaksaisi niiden yltiöpäistä viserrystä, tarinoita kaukomaista, ilosta, riemusta, ja surusta. enkä mä tahtoisi nähdä niiden leveimpiä hymyjä. (vaikka silti tahdon) vedän jalkaan kahdet villasukat ja käperryn peiton alle sukeltaakseni hetkeksi jonkun tuntemattoman, kauniin mielen luomaan valheelliseen todellisuuteen.