vittusaatanat kaikuvat viikonlopun, paitsi sunnuntain, kun sisko itkee lähtiessäni. silloin ne vittusaatanat muuttavat pääni sisään asumaan. mutta kun en voi olla kotona, eikä siellä ole mikään niinkuin ennen vaikka se niin tahtookin. siskolla on suklaaleivos minun nimelläni varustettuna ja tuhansittain halauksia ja kysymyksiä ja näytettävää. se pelottaa. unohdan suklaakakun vahingossa jääkaappiin lähtiessäni, äiti toi sen töihin "kun tää jäi sulta". lisää sairaslomaa, taas oivoivoit ja harmittelut, mutta silti se on taivaan lahja jumalilta mukana terveiset, että muuten sulta loppuu aika kesken. niin, ellen minä ehdi loppua ensin sillä en pidä tästä, tunnetteko te sen. painan elämäni pauselle ja piiloudun vaatekomeron alimman tavarahyllyn vasempaan nurkkaan, kahden kenkälaatikon väliin. siitä ei ylety kurottamaan viidenneltä hyllyltä tuoksukynttilöitäkään, niin "ettei satu vahinkoa, kun tiedetäänhän me millanen sä oot". (rappukäytävän äänet kuuluvat sisälle liian lujaa)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
voi voi sinua. <3
VastaaPoistamillaisia ovat juustokakut, opetatko minut joskus leipomaan sellaisia? hämmennyin miettiessäni ja piti sanoa tämä ääneen
VastaaPoistaps, vastaan joku päivä tässä ihan kunnolla, koeviikko panikoituttaa