vituttaa kun aivot eivät toimi ja tässä vaiheessa sille ei oikeasti ole enää varaa. saa kuunnella säälikehuja vanhemmilta, vain koska niiden kuuluukin sanoa niin. itse tietää ja näkeehän sen niiden ilmeistä, että kyllä se kaikki vaan oikeasti on ihan päin vittua. eikä se tieto siltikään riitä, sillä on toivonkipinä. se on se jonka vuoksi pettyy. kumpikohan pettyy tänävuonna pahemmin, minä vai äiti. olisikohan se minun vuoroni tällä kertaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
meillä äiti.
VastaaPoistahali.