26.4.2011
vasemmalla tuhkakuppi ja oikealla nippu papereita. tänään kädessä mulla on isän ensimmäinen kello, jonka paksu nahkaranneke on niin vanha, että pelkään sen pian katkeavan. kullatut viisarit näyttää kahta minuuttia vaille kuutta, ja kai se kaksi kertaa vuorokaudessa onkin oikeassa, mutta muuten siihen ei ole luottamista. tämä parvekkeen lattia on menneiltä yhä täynnä tuhkaa ja tahroja enkä jaksa siivota. nyt kai alkaisi viimeinen rutistus ja mulla on paljon, mitä miettiä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
älä mieti liikaa. tulee pää kipeäksi.
VastaaPoista