siellä oli pohjolanpoika, kaukaa vuosien takaa. mutta sen virnistys näyttää vieläkin samalta. muistan yhä sen isosiskon vanhan polkupyörän, ja kuinka pakkarilla istuminen sattui, kun ajettiin katukivetysten yli. tai kun heitettiin puolimätiä omenoita "isojen poikien" pyöränpinnoihin, autojen alle ja sitten ne räjähtivät tuhansiksi palasiksi. sen kun kerättiin munakranaatin puolikkaita, yhdistettiin ne ja lasketettiin liukumäkeä alas. vesikampauksen keskijakauksella luokkakuvaa varten, ja kuinka suuren kuusipuun oksien alle pääsi sadetta piiloon.
"miten sä voit vieläkin muistaa" enkä osaa vastata. kun astellaan ulos savusta ja välkkyvaloista taivaanrannassa sarastaa jo. silloin tänään on huomenna, ja se on hyvä, sillä huomenna on aina parempi.
