pitäisi osata pitää oma suunsa kiinni kun toinen puhuu, rauhoittua ja olla pelästyttelemästä sitä uppoamalla omiin ajatuksiin. tai itkemällä. ha ha ha. mutta se ei oo oikein sitä kohtaan. etenkään sillon kun en enää ihan tiedä mitkä reaktiot ovat oikeita ja mitkä pusut pakotettuja vaan etten panikoisi. se ei oo oikein, ei sille eikä mulle. enhän mä panikoi. vastahan mä opin tän: älä mieti liikoja - luota - päivä kerrallaan - kyllä tää tästä - yhdessä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
say love, say hate, say hi