elokuvissa

päähenkilö on ollu saamassa kaiken hyvän, sitten yhtäkkiä, paljastuikin vähän muunneltu totuus jota on salattu elokuvan ensihetkistä lähtien. prinsessa ei saakkaan prinssiä. päähenkilö nolataan ja kaikki meni pilalle. nyt taas, nyt on se kohta, kun päähenkilö kääntää kelkkansa, tunnustaa virheensä ja laatii suunnitelman ja katsoja tietää, että kaikki on kääntymässä lopulta hyvin. virheistä on opittu, hyviä asioita tehty, annettu anteeksi ja ehkä jossain kadun nurkassa jopa nyyhkitään. se viimenen syvä keskustelu, rauhallinen musiikki. ja se suudelma. sitten ruutu pimenee lopun merkiksi ja lopputekstien taustalla alkaa pyörimään joku kaksituhattaluvun alun unohdettu r 'n b biisi. miks mä voin pahoin.