viimeisen kolmen viikon aikana olen katsonut yli 24 elokuvaa. äsken vuokrasin seitsemän lisää. jääkaapissa olisi mozzarellaa, lavuaarissa tiskejä ja kiivit homeessa. ikävä se varmaankin on. ja minä. se kun seinät kaikuu, verhot on kiinni ja kattolamppu liian kirkas, niin mä vähän luulen.

jos nähtäisiin vielä, niin lupaisin olla rakastumatta

5 A

hänen silmiinsä hukkuvat liian monet valvotut yöt ja hetket, jolloin niiden alle tislattiin tuhannet kyynelvaltameret. toisinaan suklaarasiat täynnä joulua pitivät hetken seuraa. seisoessaan parvekkeella hän katselee viimeistä valoa vastapäisen talon ikkunassa, tai ensimmäistä, valoa joka on aina päällä. eikai kukaan oikeasti ole sinne kuollut. silloin pienen asunnon ilma on sakeana salaisuuksista. eikä enää uskalla katsoa sängyn alle.

..-. ..- .-.. .-.. -- --- --- -.

uni taisi pelästyä sitä. täällä liikaa avonaisia ovia sekä seinille piirtyviä varjoja. mietin, jos morsettaisin taskulampulla vastapäätä mustina ammottaviin ikkunoihin että, hei minä täällä, etkö sinäkään saa unta. mutta ei siellä ole ketään. ja ehken minäkään ole täällä. vaikka tahtoisin jonkun kädet lämmittämään lapaluita ja leikkimään hiuksilla.

sulkisi silmät ja lentäisi hetken (putoaisi)

takaisin lähtöruutuun

tahtoisin sulkea ovet, ikkunat ja nukkua ikuisuuden

ja ehkä kadota, paitsi että ensin täytyisi löytyä

yksin tämän sokeripalan seinät kaikuvat kauneimmin

ei palovaroittimia

sytytin seuraksi kaksi kynttilää

ja ulkona tupakan

laskin vastapäätä neljäkymmentäkaksi ikkunaa,

joista kolmessa enää valo

täällä äänet ovat erilaisia, hiljaisuuskin

ja yö   (yksinäisyys)

(polttamaan ensimmäistä tupakkaa uudella parvekkeellani)

olohuoneessa ei ole lamppua ja lattia on kylmä sekä ruma

vastakkaisesta talosta on suora näkymä keittiööni

kävin kaupassa, mutten tiskannut tiskejä

huomio: pakastelokeroni jäädyttää jääpalat ennätysvauhtia

minä lähdin, he jäivät                         he lähtivät, minä jäin

koti ei ole täällä, eikä tuhansien kilometrejen takanakaan.
(minä tarkastin.)
se on unettomissa öissä. 

he halaavat toisiaan ja minä polviani

eikä ihme, sillä keskiöisin katulamput eivät lämmitä valtateiden varsilla.