5 A

hänen silmiinsä hukkuvat liian monet valvotut yöt ja hetket, jolloin niiden alle tislattiin tuhannet kyynelvaltameret. toisinaan suklaarasiat täynnä joulua pitivät hetken seuraa. seisoessaan parvekkeella hän katselee viimeistä valoa vastapäisen talon ikkunassa, tai ensimmäistä, valoa joka on aina päällä. eikai kukaan oikeasti ole sinne kuollut. silloin pienen asunnon ilma on sakeana salaisuuksista. eikä enää uskalla katsoa sängyn alle.