uni taisi pelästyä sitä. täällä liikaa avonaisia ovia sekä seinille piirtyviä varjoja. mietin, jos morsettaisin taskulampulla vastapäätä mustina ammottaviin ikkunoihin että, hei minä täällä, etkö sinäkään saa unta. mutta ei siellä ole ketään. ja ehken minäkään ole täällä. vaikka tahtoisin jonkun kädet lämmittämään lapaluita ja leikkimään hiuksilla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
minä en osaa morsettaa. mutta huutaisin, kertoisin savumerkein ja viittoisin<3 että ne unettomat yöt vaivaavat täälläkin. ja kylmät lapaluut sekä yksinäiset hiukset.
VastaaPoista<3