olisit nyt kävellyt kanssani kotiin. pikkukiviä vältellen, paljain varpain sateessa. matkalla oltaisiin kyllä hieman enemmänkin tanssahdeltu ja hypähdelty lammikoissa. sulkiessa silmät muuttuivat vesilätäköt valtameriksi ja toisinpäin. tosin tänään niihin ei hukuttukkaan, ei vaikka ensin niin luulin. ja voi sitä iloa, kun vakuutin virnistäen olevani peppi (lotta sikuriina rullakartiina kissanminttu efraimintytär) pitkätossun lapsenlapsenlapsi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
kuulostaa suloiselta ♥
VastaaPoista