mulle lähetetään postikortteja liitetiedostoina. sellaisia, joissa kuvana on kauniin mielen jylhät maisemat ja paikan nimi kaunokirjaimin vasemmassa alanurkassa. taakse osotetietojen viereen on kirjoitettu oikeat koordinaatit. kysymyksiä, vihjeitä ja vieraita kieliä. mä en ehkä aivan ymmärrä mitä se tarkoittaa, mutta siinä on jotain lumoavaa. ja samalla pelottavaa. on pelottavaa, että joku luottaa ja antaa itsestään niin paljon, mutta vain siksi, että mä haluan tehdä saman, mutta mä en osaa. tai uskalla.
mä tahtoisin paljastaa polun sinne salaiseen piilopaikkaan. sinne, minne paetaan. (tai mistä mä en koskaan ole päässyt pakoon.) sinne, missä on puumajoja ja mansikoita ja ympäri vuotinen syksy. paitsi silloin kun on kevät. siellä ei ole peilejä, sillä niistä tuijottaisivat takaisin vain vieraat kasvot. taistelen sen kanssa annanko jonkun yrittää ymmärtää jotain, mitä en edes itse ymmärrä. ja mitä jos se onnistuu ja minä en, mitä jos se ymmärtääkin minua paremmin kuin minä itse.
toisaalta, eiväthän taiteilijat koskaan näytä keskeneräisiä töitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
say love, say hate, say hi