ikuisuutta ei ole

mistä me tullaan

missä me mennään,

 ja kauanko tää jatkuu

älä pelkää

millä mä saan sen unohtamaan muun. tuntuu liian pahalta eikä sille voi mitään. mä en voi sille mitään, eikä se voi itselleen. ainakaan nyt, ainakaan vielä. sattuu niin paljon katsoa kun toinen kärsii. enkä mä tiedä mitä mun pitäisi tehdä. miten olla tai reagoida. tavallaan kun tiedän läsnäoloni satuttavani sitä lisää. se tuntui hetken siltä kun mun kosketus ois polttanut ja katse tappanut. sillä ilman mua se ei olisi tässä tilanteessa, taas. se on yksi rohkeimmista ketä mä tunnen, yksi vahvimmista ja sinne se katosi. oman päänsä sisään. syvälle. ehkä mä tavoitan sen katseen taas ensiviikolla. ja mun huominen on sun, pyytämättäkin.

aijaiaji vittu että täällä on sotkusta
mut netti toimii taas = viidakon tähtöset maraton

sillä on oikeus epäröidä

pitäisi osata pitää oma suunsa kiinni kun toinen puhuu, rauhoittua ja olla pelästyttelemästä sitä uppoamalla omiin ajatuksiin. tai itkemällä. ha ha ha. mutta se ei oo oikein sitä kohtaan. etenkään sillon kun en enää ihan tiedä mitkä reaktiot ovat oikeita ja mitkä pusut pakotettuja vaan etten panikoisi. se ei oo oikein, ei sille eikä mulle. enhän mä panikoi. vastahan mä opin tän: älä mieti liikoja - luota - päivä kerrallaan - kyllä tää tästä - yhdessä.

0428

ihan liian myöhään tai ihan liian aikasin. naurattais ellei kello ois puol viis ja mun huone kuin antarktis. mulla soi lalala -soittolista ja mä puin valmiiksi aamua varten. jos nyt nukahdan niin herätessä ei enää jaksa. meikkasin. ja harjasin hiukset. mun kädet takovat näppäimistöä silmien eksyessä vuorotellen kultaiseen kompassiin ja sitten taas huomisen tentin muistiinpanoihin. mun hattarahiukset jää ehkä myöhemmälle. kesä on yhä mysteeri. niin tosin ovat aika monet muutkin asiat.

liikaa ajatuksia

mä en saa unta. ne ajatukset on pakko saada pois päästä. ja ne on: "luovu henkisestä minuudesta" hei herra, ei se oo niin helppoa. ja mikä se edes on henkinen. tai minuus. entä mä. vai puhuitko sä sittenki itestäs. sinuudesta. mitä eroa sillä on. en mä tiedä. miks tuntuu ahtaammalta kun aikoihin vaikka kalenteri on tyhjempi kun koskaan. yks tentti. yks leffa. muista se gaala. eikai sinne oo pakko mennä, enhän mä oo luvannu. vihjasin vaan. suuttuukohan ne jos mä en mee. ja pitää ilmottaa etten lähe siihen projektiinkaan mukaan. mitä mä sitten teen kesän. muista lukea siihen tenttiin. ja pese hiukset. ehkä mun on pakko mennä gaalaan. mutten jaksa kävellä. äläkä unohda sitä suoristusrautaa enää päälle. ja tajua sitä koulussa. älä juokse kotiin ja huomaa että se onkin pois päältä. muffinsseja. niitten kuorrute näyttää ruusuilta. oikeestaan häpyhuulilta. mitäs on vaaleanpunaista. vitun tumblr. koko internetin syöpä. pitäs mennä pois sieltä. miks mulla ei soi musiikkia. ainiin tää leffa on pausella. mut mitä mä puen huomenna. soijapihvit jäi keittiön pöydälle meneeköhän ne yön aikana pahaks. oonkohan mä syöny liikaa tänään. pitää imuroida. entä jos laitan vaan flanelipaidan. paistaakohan aurinko. mitä jos muut on pukeutunu nätisti. ja taaskaan mä en. miks mä en koskaan panosta. mullon jano. ainiin se tentti. ja demo. mut mä en edes halua tehä sitä sen kanssa. välttämättä. tai ehkä. en jaksa ajatella. miks ihmiset jauhaa paskaa toisistaan. pitäisköhän huomenna mennä lenkille. mä en oo vieläkään kehittäny niitä filmejä. paistaakohan aurinko. jaksankohan kuoria ne kiivit aamulla. mitä jos muut on keittiössä. mut miksen mä voisi mennä. miks syön aina samoja ruokia. kellon tikitys kuulostaa taas painostavan lujalta. ja näppäimistön näpytys. eikö tää vois jo riittää. ajatusten tyhjentäminen. miksei uni tuu. miks mä muistan mun unet viimeajoilta. viimeyönä siinä oli kauppa, jossa oli töissä kaveri. siellä oli paljon kaikkea sälää. ja mä ostin sukat. ja korvakorut. ja sitten tapahtu vielä jotain. mut se oli se vanha kenkäasema tiksistä mikä jyrättiin jo maan tasalle, tai se talo. siltä se näytti. pitäis varmaan alkaa kirjottaa näitä ylös. miks mä tein mun tehtävät niin huonosti. osan ainakin palautin ajoissa. merkkaakohan se mitään. oisko vaan pitäny tehä kunnolla. oisinkohan mä kuitenkaan tehny kunnolla. ainiin ja se tentti. pitää lukea. ja se gaala. mitä jos mä en mee. ei mua niin paljoo voi uuvuttaa. mut se on aika kaukana. ja mä en osaa luopua mistään. mitä jos mä en saa töitä. mitä jos en oo täällä kesää. tai mitä jos oon. yksin. mitä jos oon yksin. mitä jos unohtuu. miks mä olin tänään niin pirteä. ja miks pari päivää tuntuu ikuisuudelta. miks mä en siivonnu vaikka mä oisin voinut. mihin mun aika katoaa. miks mä en tee mitään. miks mua ei nukuta ja miks mä samalla en silti jaksa. vois ottaa pyykit narulta. ja pestä lisää. onkohan bleiseri liian jäykkä. ja entä jos se leffa on tylsä. tai niin varmaan on. sitten pitää lösötä. ja piti muistaa tehä jotain. tai kaikki. ainiin ja sen jälkeen on vielä luento. tai siis tentin. mä en ehkä halua kotiin. ehkä. ja mä en pääse lahteenkaan. nekään ei pidä siitä. enkä mä oo nähny niitä aikoihin. ja haluaisin kyllä. mut mikään ei oo niinku ennen. vaikka hetkittäin on. tai sllon oli. ainiin muista vastata sille huomenna. miks mä unohdin sen tänään. ei pitäny. muista vastata. miks mulla on word auki. "oppimispäiväkirja666" ai se oli noin paljon keskeneränen kun palautin. no suljen. ei sille enää mitään mahda. miks mä en tee asioita kunnolla. lähettikö joku viestin. ai ei. ehkä mun pitäis nyt koittaa kunnolla nukkua. nuijanukutus. valveillaolo alkaa ahdistaa. miks jo nyt. ennen ei tarvinnut nukkua ollenkaan. ehkä mun oikeesti pitää. ja ehkei tästä ollu mitään hyötyä. tässä ne ajatuset silti on. kauniita unia sullekkin. mikst oo täällä, tai no tiedän kyllä. ja en mäkään oo nyt aivan täysin tässä. idiootti jos nyt vaan paranisit äkkiä (oman ittes vuoks.) siivoo lattia. ja imuroi vihdoin. nuku hyvin. ainii täs on vielä tää banaanitarra.