mä tahtoisin hymyn takaisin sun suulle ja pilkkeen sinne silmäkulmaan. mä tahtoisin päästä todistamaan taas sitä hetkeä, kun sä silmät lieskuen tempaudut mukaan tunteeseen. tää on ollu paras keskustelu mitä mä oon täällä käynyt, kiitos. mitä paremmin nämä uudet kadut oppii tuntemaan, sitä ikävämpi niitä on kävellä yksin. mutta silti, se on se sama vanha tarina, kyllä sä lopulta ymmärrät.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
tuntuu, että joskus pitäisi ehkä kuitenkin uskaltaa yrittää. ja silti se sama vanha toistaa itseään.
VastaaPoista