patoja ja vesiputouksia

mun sisällä tuntuu taas liian oudolta ja suussa maistuu paska. ja mä kirjotan taas liikaa ei-mistään. haluan vaan sen yhden pitkän aamun - kahvia, kiiwejä, mysliä ja vaniljajugurttia maailman kauneimmassa keittiössä. ilman kiirettä, ilman mitään. sanat ei solju, ei niinkun ne ennen teki. silloin, kun ne vuodattuivat näppäimistölle, pakoon päästä, paljon helpommin. nykyisin ne pysyy siellä. ja puristaa. mä nukun sängyn jalkopäässä, kippurassa ja päiväpeiton päällä, niinkuin koira, tai joku. minä. tai yritän nukkua. tää ei ihan onnistu, vieläkään. ja tiesittekö että on olemassa liilaa heinziä.